Pakolaisena

Monta palasta loksahti paikalleen, kun ystävä kysyi, tunnenko itseni pakolaiseksi. Sitähän se on, pakolaisuutta. On paikka, josta lähdin. On raskas matka, joka kesti pitkään.

Pakolaisena näen asiat niin kuin pakolaiset näkevät: oman taannoisen pakomatkani kautta. Objektiivista käsitystä lähtöpaikasta ei voi olla, vaan se on pakomatkan värjäämä. Muut eivät voi kunnolla ymmärtää pakomatkaani, sillä se on vain minun kokema. Lähtöpaikassakin ihmetellään, miksi piti paeta. Sitä olen itsekin miettinyt. Ei olisi tarvinnut paeta, vaan olisi voinut muuttaa. Suunnitella muuttoa rauhallisesti, ja sitten toteuttaa suunnitelma. Muuttaminen oli kuitenkin poissuljettu vaihtoehto. Vaikka ahdisti, en tiennyt paremmasta, ja koko elämänihän oli tässä. Lopulta pakenin, paniikinomaisesti.

Pakomatkalla en nähnyt kunnolla, en eteen enkä taakse. Kaikki oli kesken. Nyt on turvallinen olo, matka on takana. Joskus mietin, jäävätkö jotkut tuolle pakomatkalle, luullen olevansa perillä. Tai palaavat hädissään takaisin, kun matka tuntuu liian raskaalta. Itse sain apua, ja pääsin perille.

 

Mainokset
Kategoria(t): Rakentavat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Pakolaisena

  1. Vera Finne sanoo:

    **Joskus mietin, jäävätkö jotkut tuolle pakomatkalle, luullen olevansa perillä. Tai palaavat hädissään takaisin, kun matka tuntuu liian raskaalta. Itse sain apua, ja pääsin perille.**
    Tämä asia voi olla myös toisinpäin, että jotku voi luulla että on päässyt perille, mutta onkin eksynyt väääräälle tielle Tämä vaan siksi että asioita ei ajateltais liian ykspuolisesti

    Tykkää

  2. Sauli Karhu sanoo:

    Mikä on oikea tie, se muiden määrittämä vai itse löytämä? Minä olin pakotetussa uskossa eksyksissä, kunnes löysin tien siitä pois. Jos tieni on jonkun mielestä väärä, hän kantakoon siitä harmiansa itsekseen, mutta minun valintaan hänen ei kuuluisi olla oikeutta puuttua, ellei oma valintani ole pahaksi ihmisille.

    Tykkää

  3. Paluuviite: Nyt vapaa olen – Kun kaikki on arvioitava uudelleen | Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia

  4. Sauli Karhu sanoo:

    Niin…ja kyseessä on usein pakon sanelema matka: ei ole vaihtoehtoja. Minulla on ollut onni, ettei ole tarvinnut koko aikaa olla yksin.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s